Oli eräs tyttö, joka asui maaseudulla pienessä punaisessa talossa. Tyttö kävi tylsää ja tavallista koulua. Hän oli kahdeksas luokkalainen. Tyttö piti elämäänsä tylsänä ja hän ajatteli ettei hänelle tapahtuisi mitään jännittävää. Tai niin hän luuli. Tytön vanhemmat olivat eronneet kun hän oli ollut pieni. Jo pitkään tyttöä oli kiinnostanut yliluonnolliset asiat, mutta eniten häntä kinnosti vampyyrit. Hän puhui niistä ystävilleen ja piirteli vampyyri kuvia. Oli tytöllä myös suuri haave. Hän halusi löytää vampyyrin ja että se muuttaisi hänetkin vampyyriksi, mutta sellaista päivää ei tulisi ikinä hän ajatteli. Tyttö halusi vastauksia. Hän halusi löytää jonkun, joka tietää vampyyreista. Tyttö oli kerran yrittänyt lähteä kotoa tutkimaan yöelämää, mutta perui aikeensa juuri kun hän oli päässyt ovesta ulos. Hän oli silti päättänyt läteä joku yö etsimään vampyyria. Kului päiviä, mutta pian tuli se oikea aika jolloin tyttö lähtisi etsimään vampyyria. Hän meni huoneeseensa, sulki oven ja odotti että äiti menisi nukkumaan. Nyt hän olisi valmis etsimään vampyyria. Hän laittoin jalkaansa violetit tennarit, hyllystä tyttö otti ruudullisen paidan, jossa oli kauniit värit ja lopuksi hän laittoin ruudullisen hameen ylleen. Tyttö hiipi ja varoi ettei lattia narissut. Sitten hän väänsi oven lukosta, astui ulos portaille ja laittoi oven niin ettei se menisi lukkoon. Sitten hän lähti kulkemaan kotipihasta kohti autotietä, mutta hänellä oli epävarma olo ja, hän halusi kääntyä takaisin, mutta tyttö piti lupauksensa. Tyttö jatkoi eteenpäin ja lopulta seisoi autotien vieressä. Kävelytietä ei ollut, joten hän käveli tien reunaa pitkin ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Hän ei tiennyt kumpaan suuntaan lähtisi. Lopulta hän päätti suunnan, tyttö valitsi tien joka vei rantaan, hän käveli ihan hiljaa. Niin hiljaa ettei askelia kuulunut melkein lainkaan. Hän oli surullinen ajatuksesta, että jos hän ei löytäisi etsimäänsä vampyyria, mutta hän jatkoi matkaa, yhä hiljaisilla askelilla. Yhtäkkiä hänen silmänsä muuttuivat kirkkaiksi ilosta, koska kaukana hän näki tumman hahmon tulevan häntä kohti, ja ensimmäinen ajatus oli että se tumma hahmo oli vampyyri. Hahmolla oli tumma puku päällään, josta roikkui suuri huppu joka oli hahmon päässä. Se oli niin suuri ettei hahmon kasvoja näkynyt. Tyttö yritti kurkistella hupun alle, mutta turhaan, hän ei nähnyt vilaustakaan kasvoista. Ensimmäinen ajatus oli ettei se halunnut näyttää kasvojaan, koska on vampyyri. Hän jatkoi matkaansa kohti rantaa. kello oli 1 yöllä joten hän tyttö kääntyä takaisin päin. Aamulla tyttö oli vieläkin hämillään eilisestä yöreissusta ja hän mietti, että kuka oli se tumma hahmo, jonka oli nähnyt. Oli jälleen lähdettävä kouluun. Tyttö käveli rauhallisesti pysäkille odottamaan linja-autoa. Hän ei saanut mielestään hahmoa jonka oli kohdannut yöretkellään. Vihdoin auto saapui, ja hän astui sisään. Tyttö valitsi aina nurkkapaikan jos istui yksin. Reppunsa hän aina laittoi viereiseen tuoliin. Ensimmäinen tunti aina maanantaina oli äidinkieltä. Tyttö piti siitä, mutta tänään än ei keskittynyt ollenkaan tuntiin, vaan mietti edelleen sitä tummaa hahmoa. Äidinkielen vihkoonkin hän oli kirjoittanut "tumma hahmo." Kun koulu loppui ja hän oli juuri lähdössä luokasta kun opettaja pysäytti tytön matkan samantien. Tyttö kysyi ihmeissään, ettämiksi opettaja pysäytti hänet? ja siihen opettaja vastasi, että: "et keskittynyt tuntiin yhtä hyvin kuin ennen, onko kaikki hyvin?" tyttö vastasi, että kaikki on hyvin, ja sitten poistui paikalta. Kun koulu loppui, hän oli helpottunut. Kotona hän laittoi repun sängylleen ja meni itse olohuoneeseen. Päivä oli ollut kuuma ja tyttö päätti lähteä uimaan, mutta matkalla hän muisti heti tumman hahmon, tyttö ei tiennyt, että mistä se oli tullut. Hän laskeutui pyörältään, otti tarakalta pyyhkeen, ja lähti kahlaamaan veteen. Kun hän oli tullut rannasta ja oli samassa paikassa kun oli nähnyt tumman hahmon, aurinko meni synkkien pilvien taakse ja sama hamo ilmestyi hänen viereensä. Hän tarkasteli tyttö ison hupun alta, mutta ei sanonut mitään. Kunnes tyttö rohkeni ja sanoi hahmolle: näin sinut yöllä kävelemässä. Tumma hahmo ei vastannut mitään, vaan sen sijaan hän työnsi kätensä pitkän hihan alta. Hihat olivat niin pitkät ettei hahmon käsiä ensin näkynyt lainkaan. Hahmon käsi oli nyrkissä ja hän pudotti mustan korun maahan jonka, ketjuun oli kiinnitetty paperi jossa luki jotain. Tyttö nosti korun ylös pölyiseltä hiekkatieltä ja samassa hahmo oli matkalla pois. Tyttö näki kuinka tumma hahmo katosi metsään. Hän katsoi korua ihmeissään ja ajatteli, että miksi koru pudotettiin juuri hänen jalkojensa eteen ja oliko se tarkoitettu hänelle? Koru oli kaunis, se oli sellainen särkyneen sydämen toinen puoli. Oliko toinen puoli sitten oudolla hahmolla. Hän katsoi vielä korua ja huomasi ketjussa olevan lapun, tyttö avasi sen varovasti ja luki: "jos haluat puhua minulle, tule samaan paikkaan kuin viimeksi (yöllä)." Tyttö lähti kotiin. Hän luki viestiä ja katseli korua uudestaan ja uudestaan. Oli taas ilta ja tytön äiti meni huoneeseensa ja painoi pään tyynylle ja nukahti. Tyttö puki jotain päälleen ja laittoi kengät jalkoihinsa. Häntä hieman jännitti tapaaminen oudon ihmisen kanssa. Hän oli ottanut varalta korun mukaansa jonka hahmo oli tiputtanut hänen jalkojensa eteen. Tytöllä oli vahva tunne siitä, että outo hahmo on vampyyri. Häntä huoletti asia, että mitä hän puhuisi hahmolle, eikä tyttö tiennyt edes tämän nimeä, se ainakin täytyi kysyä hän ajatteli. Hän näki hahmon, katsoi ensin korua ja sitten käveli rohkeasti eteenpäin. Tyttö aloitti keskustelun sanomalla hei, mutta hahmo ei vastannut. Häntä ärsytti se ettei hahmo sanonut sanaakaan, vaikka oli itse ehdottanut keskustelua. Tyttö huusi ja sanoi, että: "miksi ehdotit keskustelua jos et puhu mitään." Hahmo nosti päätään ja katsoi tyttöä, joka perääntyi hiljaa, koska luuli, että hahmo satuttaisi häntä. Äkkiä hahmo sanoi tytölle, että: "älä mene." Tyttö käveli takaisin hahmon eteen varovasti, ja hän kysi hahmolta nimeä. Outo hahmo vastasi: "Peter.." Nyt olisi tytön vuoro kertoa hänen nimensä. "Olen Vilhelmiina" tyttö kertoi hymyillen. He olivat hetken ihan hiljaa, kunnes Peter sanoi hiljaa ettei hän ole normaali. Vilhelmiina kysyi hämmästyneenä, että: "miten niin et ole normaali", mutta kun Peter oli laskemassa huppunsa alas, tyttö näytti hänelle korua jonka Peter oli pudottanut. Hän kysyi, että: "miksi näytät korua", mutta vilhelmiina ei osannut vastata. Hän laittoi sen takaisin taskuunsa ja samassa Peter laski huppunsa ja tyttö katsoi suoraan pojan mustia silmiä ja poika kysyi" vilhelmiinalta: "miksi tuijotat", ja hän vastasi: "pidän silmistäsi. Tytön oli aika lähteä kotiin ja toivotti Peterille hyvät yöt. Koulussa Vilhelmiina oli taas hajamielinen ja puhui outoja. Kun koulu loppui ja tavalliseen tapaan tyttö oli menossa linja-autopysäkille, mutta yhtäkkiä joku tarttui häntä kädestään ja veti hänet varjoon koulun taakse. Vilhelmiina ei ensin meinannut tunnistaa hahmoa joka oli vetänyt hänet kauas muista. Silloin huppu laskeutui ja tyttö melkein huusi pojan nimen, koska oli niin iloinen, mutta Peter sulki hänen suunsa. Kunnes yhtäkkiä pojalta putosi yksi pieni kyynel, ja sitten toinen, Vilhelmiina ei tiennyt miksi Peter itki, mutta tiesi sen, että yksin ei saa olla tuskan kanssa ja siksi halasi poikaa, kunnes Peter kuiskasi Vilhelmiinan korvaan sanan kuolema. Poika irroitti tytön otteen hänestä ja sanoi, että hänen perheensä on tuhottu, tyttö kysyi, että mitä poika tarkoitti sanalla tuhottu, ja niin poika kertoi Vilhelmiinalle, että hänen perhettään ei enää ole, koska toiset vampyyrit tappoivat heidät. Tyttö kysyi Peteriltä, että oliko hän tutustunut vampyyri poikaan ja poika astasi, että kyllä. Vilhelmiina oli sanaton, mutta kysyi silti, että: "missä aiot yöpyä" ja Peter kertoi tytölle, että hän lähtisi pois kokonaan. Sanojen jälkeen hän lähti kävelemään pois päin, mutta tyttö juoksi hänen peräänsä ja halasi poikaa lujasti, ja hetken päästä hänen silmänsä valtasivat kyyneleet, kunnes poika nosti tytön päätä ja pyyhki kyyneleet. Tyttö sanoi Peterille, että: Et saa lähteä pois, voit tulla meille" Vilhelmiina huusi ja poika pysähtyi, katsoi tyttöä ja nyökkäsi. Peter käveli ja käveli, kunnes tyttö kompastui.Poika ojensi kätensä, Vilhelmiina tarttui siihen ja poika nosti hänet kevyesti ylös.
Muutamia viikkoja myöhemmin, tyttö ei ollut kuullut pojasta mitään ja hän alkoi ihmetellä missä Peter voisi olla. Hän lähti kävelemään pitkin katua ja huomasi jonkun hahmon kävelevän kauempana, ja Vilhelmiina juoksi sitä kohti. "Hei, odota!" hän tunnisti hahmon peteriksi, mutta poika vältteli tyttöä, "Älä juokse perässäni enää! en voi olla kanssasi! ja tajusin sen juuri." "Miten niin et voi olla kanssani?! mitä tarkoitat?" "En halua puhua siitä." ja sitten hän katosi.
Vilhelmiina oli masentunut ja kulki edelleen kapeaa kävelytietä pitkin, kunnes sanomalehti lensi hänen naamalleen. Siinä luki suurella tekstillä, että vampyyrimetsästäjät olivat liikkeellä, ja sitten hän tajusi, ettei Peter olisi turvassa. Hän alkoi huudella pojan nimeä, mutta kuuli vain vastaukseksi oman äänensä. Hän näki kaukana ihmisjoukon ja sen keskellä jonkun seisovan joukon keskellä. Tyttö lähti juoksemaan ihmisiä kohti ja huusi heille "Älkää satuttako Ptereiä! hän on minulle tärkeä." mutta he eivät kuunnelleet. Eräällä miehellä oli puuvaarna kädessään ja hän oli kohottanut kätensä Peterin yläpuolelle. Vilhelmiina yritti pelastaa pojan, kunnes puuvaarna lävisti tytön sydämen. Hän oli juuri juossut paikalle kun mies oli yrittänyt surmata Peterin, mutta olikin iskenyt puuvaarnan tyttöön. Hän makasi pojan jalkojen juurella silmät auki edelleen. Peter kumartui suutelemaan tyttöä viimeisen kerran, Vilhelmiinan huulet tuntuivat vielä lämpimiltä.
Peter hautasi tytön salaiseen puutarhaan, ja hän uskoo vieläkin, että Vilhelmiina kuulee vieläkin hänen sanansa